uuden elämän ensimmäinen päivä

Tofutsies-lanka vie minun ajankäyttöni retuperälle. On sitä niin kiva neuloa. Ihan ohukainen pipo testattiin päivänä aurinkoisena. Alkumatkasta piti vielä vetää palelevat sormet kämmeköiden sisälle lämpiämään. Loppumatkasta oli ihana tuulettaa lämmenneitä käsiään ja tuuli kävi juuri sopivasti läpi pipon. Hyvää kevät lankaa!

Pipojen neulomisen ohessa ovat lapset kasvaneet ja tulevaisuutta pähkäilty.

Kymmenen vuotta kotiäitinä on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kysyä kerran jos toisenkin, jotta mikä minusta tulee isona.

Soitin sitten oikein puhelunkin ja kysyin tätä samaa: Alanko pikkuhiljaa hakeutua työkkäriin vai harkitsisinko yrittäjyyttä?

Ilmeisesti työkkärin jonossa on riittävästi porukkaa ja minut ohjattiin saman tien Potkuriin. Potkurissa mm. yrittäjyyttä harkitsevat ja sille tielle jo päätyneet saavat ilmaista neuvontaa.

Jo ennen treffejä piti laatia liikeidea. Liikeidean ideana on yksinkertaisimmillaan vastata kysymyksiin: mitä, kenelle, miten ja miksi?

No heleppoa.

Mitä? Jotain kivaa ja helppoa. Pipoja.
Kenelle? Kaikille kivoille ihmisille - tyylitajuisille.
Miksi? Yrittäminen olisi kivaa - saisi ostella kankaita ja lankoja työkseen.
Miten? Vaikka sieltä upouuden vaaleanpunaisen mansardikattoisen omakotitalon kivijalkapuodista.

Näin.

Ensin keskusteltiin siitä, mitä aikoisin tehdä. Ajattelin ommella jotakin helppoa ja nättiä ja myydä sitä. Vaikka pipoja. Heiluttelen liikeideaani.

Hienoa todetaan. Voitte sitten unohtaa esim. starttirahan. Finnveran luokituksen mukaan tämä rättibisness on kuulemma toiseksi kannattamattomin. Muistiinpano: Hyvä alku. Ei vimppa!

Sitten keskusteltiin osaamisesta. Tällä käsityöalalla, niin kuin millä tahansa alalla ammattitaitoa ei käy ohittaminen Muistiinpano: En taida myydä omia tekeleitäni. Ehkä sittenkin jonkun osaavamman.


Sitten keskusteltiin kustannuksista. Tällä käsityöalalla kuulemma meidänkin seudulla on valtavasti erittäin osaavaa porukkaa. Ottavat kuulemma liian vähän hintaa. Muistiinpano: Pyydä tuplasti sen mitä muut. Joten kannattaa alottaa varovaisesti ja kevyellä kustannusrakenteella. Muistiinpano: Unohdetaan omakotitalo. Varasto käy ihan hyvin.

Siinä vaiheessa olin lysähtänyt jo aika syvälle tuoliini ja näin jo silmissäni työkkärin jonot. Yllätykseni oli suuri, kun hyväntuulinen neuvoja puristi reippaasti kättäni ja sanoi: "Mutta juuri Sinä voit onnistua! Perustetaanko yritys heti?"

No perustettiin. Kustannuspuolella on ensimmäiset merkinnät: miinus 75 euroa yrityksen rekisteröiminen. Toinen mokoma .fi.-päätteen varaamisesta ja webbihotellin paikasta. Onneksi olkoon minä - Nappisauman upouusi yrittäjä!

Jättiteeppis

Näkyykö?

Entäs nyt?

Ehkä kuitenkin näin - jättiteepaita äidille ihanan lutrusta ja pehmestä trikoosta ja kamuksi lörpähtävä pipa. Kaava Sömnadsmagasin 2011 nro. Jos sitä ei nyt satu kaava-arkistosta löytymään niin kaavan henki on astioista otetulla esimerkillä Kartiojuomalasi pienillä hihojen sisäänotolla. Kaavoja on kaksi kappaletta ja toiset kaksi pääntien huolittelua varten alavaroiksi.

Kankaan myötä terveiset Inkeliinalle!

Kalastava karhu amima ja saima -kaavoista

Oikein hienosti kulta - taputa vaan! Ja otettaisiinko kuitenkin ne sukat pois?

Ei oteta.

Ha haa

Ja tulipa taas kokeiltua oman lastenpaitakaavan piirtelyä. Pitikö sellaiseen projektiin haaskata tätä Saksasta saakka tilattua kangasta? Ikuinen vauvakuume muka. Ikuinen epäonnistuja pikemminkin! No eipä keräillä säälipisteitä. Piposta tuli ihan pirteä!

Tunnustus

Seitsemän satunnaista faktaa itsestäni

1. Osaan lämmittää puusaunan

2. Syön ennakkoluulottomasti ulkomailla - siksi olen myös aina vatsataudissa

3. Yritän oppia keskittymään

4. En kiroile, enkä polta ja minulla on huono viinapää

5. Rakastan hömppäkirjoja kuten Sophie Kinsellan Himoshoppaajan päiväkirjoja

6. Yllätyn aina teatterissa ja vannon käyväni useammin

7. Minulla on hirveä kiire saada asioita valmiiksi. Palaa kohtaan 3.

Kiitos tunnustuksesta saumurin kera blogin pitäjälle

Laitan sen eteenpäin Varsinais-Suomen OE-ryhmän alajaoston bloggaaville jäsenille

Michas Stoffecke - punaista kalastajapojulle

Ompeluseura pidettiin ja tässä on kahden päivän ja usean tunnin ompelusaavutuksista puolet.

Juttuseura, vauvelit, herkut, kankaat, kestovaipat, muiden ompelukoneiden ihmettely (mm. Pfaffin ambition) sekä ylipäätään seura ottivat ajasta oman osuutensa.

Michas Stoffecke ja punainen kalakangas käsittelyssä - ensimmäiseksi raglanhihainen t-paita, pohjana Ottobren night owl -kaava, Minä en ole mikään hääppönen aplikoija, siksi kangas on tämän paidan juttu.

En tiedä mitä odotin kotiin tuloltani. En ainakaan sitä mikä minua odotti: Kaksi isää, yhteensä kuusi lasta iältään kahdesta yhdeksään, pulkkamäkeä, spaghetti bolognesea, mansikkapirtelöä, vaipanvaihtoa yms. yms. Meillä oli bisnekset täysin hallussa.

Mitenkähän kauan nuo isukit ilman minua pärjäisivätkään... Hmm...


Mutta tämän yhdenkin ompeluseuran fiilikset kantavat arjessa pitkään. Ei liene ihan itsestään selvyys, että löytää näin aikuisella iällä yhtäkkiä hyvin samanhenkisiä ja samoista asioista innostuneita ihmisiä. Eipä tämä ompeluelämänäkin tunnettu fb-yhteisö eläkään pelkästään virtuaalimaailmassa enää.


Toivottavasti postaustahtini nyt vähitellen taas kiihtyy ja saan minua vaivanneen virheidenteko-pöpön talttumaan. Vielä joku päivä kirjoitan sen lupaamani kirjan: Tuhat ja yksi ompelijan virhettä - lähdeteos

Sitä suurempi kiitos kärsivällisille mukana roikkujille ja toivoa paremmasta myös jokuselle uudelle kasvolle!

ps. Villasukkapostaukseeni liittyen, löysin suomennoksen raaka-aineelle chitin eli kyseessä on suomeksi kitiini, rapujen ja katkarapujen kuoresta saatava kuitu.

Jag har varit mycket lat med att blogga - jag lovar att det ska ändras! Jag har sytt t-skortan och använt tyg av Michas Stoffecke. Vi har också samlats med ett par sygalningar här i Åbo-trakten. Det blev mycket pratandet, ätandet, det hände ett par tygbyte och tygblöjabyten också... Och litet pratandet till.

Jag var mycket överraskad när jag åkte hem: Det fanns två pappår, sju barn, spaghetti bålognese och alting var hel okej. Menar det att jag kan värkligen ta ledigt då och då... Det är ju tygbytepartyt på kommandet...

Katkarapuja, simpukoita ja soijaa - nam

Ikuinen vauvakuume lukee kiinnostuneena, mitä tämä lanka on syönyt: "chitin" eli katka- ja taskurapujen kuorista saatavaa, luonnostaan antibakteerista kuitua sekä soijasilkkiä, puuvillaa ja superwash villaa.

Värit ovat yhtä herkulliset kuin raaka-aineetkin.

Valmiiksi raidoitetuissa langoissa raidat asettuvat vähän eri tavoin eri kokoissa töissä. Pienissä sukissa (40 s.) muodostui selkeitä keltainen-fuksia raitoja kauniilla väritaustoilla. Ja samasta langasta neulottuun pipoon (120 s.) tuli kelta-fuksiat raidat oranssihtavalla väliraidalla.

Nyt sitten käytetään ja katsotaan, miten ohuen ohut lanka pärjää.

Kivaa touhua on riittänyt blogistanian ulkopuolellakin. Turun oe-ryhmä toimii aktiivisesti. Viikonloppuna ommellaan taas yhdessä. Puuhaamme myös ryhmälippua Käsityömessuille, kivaa! Ja vaikuttaisi siltä, että ensikertalaisen hoitama kimppakin sujuisi ihan hyvin. Mutta eipäs nuolaista...

Täytyy hehkuttaa vielä Turun aktiivisia nuoria. Buukkasin isosiskon mukaan Dressing Mimia -projektin järjestämälle vaatesuunnittelukurssille viime viikonloppuna. Nelituntisen kurssin sisältö oli vaivoja säästelemättä rakennettu.

Ensin saimme tutustua vaatesuunnittelijoiden erilaisiin piirustustapoihin. Näimme ompelijoille lähetettäviä tasorakennepiirustuksia, joista ompelijat pystyvät lukemaan kaikki vaatteisiin tarvittavat yksityiskohdat. Näimme life style -askarteluja, joissa ideana oli näyttää ko vaatteen kantajan kuviteltua elämäntyyliä valikoiduilla symboleilla esim. rantahiekalla. Ja sitten näimme vaatteet kuvattuina mainoskuviin.

Projektin vetäjät piirrättivät osallistujilla croque-piirustusta. Sen ideana on vapauttaa katsetta yksityiskohdista muotoihin. Toisin sanoen vaikka kädet lantioilla seisovan henkilön silmälasit unohdetaan piirustuksesta kokonaan ja esitetään hänet vaikkapa salmiakin muotoisena.

Tästä osallistujat jatkoivat kollaasien tekoon. Lehdistä leikatuista kuvista rakentui teemaa, vaikkapa häät tai luksus.

Ja kollaasin jälkeen päästiin kankaiden kimppuun. Omaan teemaan sopiva kangas asettui paikalle tuotujen mallinukkien päälle, tämäkin on kuulemma yksi tapa suunnitella vaate. Toinen on se piirtäminen.

Ja projektin vetäjä Lan Le iloitsi saamastaan kangaslahjoituksesta -kiitos vielä siitä!

Odotamme kovasti keväämmällä järjestettävää uutta työpajaa. Äiti tahtoo kans!