Tarpeellista - meikkipussi vaihtarikankaasta ja pojulle ralliraitaa

Tarpeellista: meikkipussukka vaihtareilta löytyneestä kankaasta, vuorina tarpeettomaksi jäänyttä ohuehkoa kerniä.

Tämä menee tuliaisiksi mummilaan huomenna. Olen siellä katsellut aiempaa ompelu-uran alkumetreillä kyhättyä pussukkaa jo aivan liian kauan.

Näiden ompelu on todella mukavaa ja nopeaa.

Lisäksi ompelin pojulle vielä yhden käyttöpaidan, tällä kertaa keltaraitaisesta ralliraidasta.

Pehmeää.

Tänään ollut ns. kalsaripäivä. Silloin röhnätään soffalla, neulotaan, mässytään, katsellaan keskinkertaisia leffoja, ja vähän ommellaan. Entä mikä nostaa kalsaripäivän arvoa? Sille täytyy olla sopiva vertailupäivä. Vertailupäiväni on huominen, jolloin oma trioni palaa minun hoitooni ja siitä jatketaankin sitten täydellä vauhdilla kohti uutta vuotta. Joten tänään: röhnäillään!

Wanhoja autoja ja sitruunasalmiakkia

"Jos minulle tulee pehmeitä paketteja, minä heitän ne avaamatta olan yli!"

Onneksi pehmeät paketit eivät satu eivätkä mene rikki lennellessään ympäri tupaa.

Kun on ompelevan äidin poika, on pehmeitä paketteja luvassa.

Majapuun Vanhat autot -trikoosta pojan mittojen mukaan pitkähihainen ja mausteeksi pipo myöskin Majapuun jo loppuun myytyjä kuoseja.

Ja ihan toisiin tunnelmiin: vanhin tyttöni siirtyy ensi vuonna yläkouluun. Tytön huoneessa ovat roikkuneet ikkunassa läpikuultavan kukkaiset verhot ja huone todella kaipasi hieman talvista selkeyttä. Mutta mitä yhdistää vaaleanpunaiseen ja vihreään patjaraitaan sekä ruusukukkaisuuteen?

Vaikkapa:

Tähtikangas paikallisesta Jättirätistä.

Toivottavasti tyttö tykkää, kun poikkeaa huomenna glögille ja piparille. 

Lisäys: Koskapa oli vielä hetki aikaa, ompelin pojalle vielä toisen paidan. Paidan kangas on myöskin Majapuusta, aivan mahtavan laadukasta, joustavaa raitatrikoota. Olin ostanut sitä varastoon ajatellen oikeastaan kesän t-paitoja. Mutta on tuo niin pehmeää, eihän sitä voinut jättää odottelemaan. 

Valitsin resoreiksi värin "yön harmaa". Tuntuu sopivan näihin kovin mustiin keleihin paremmin. Keväämmällä olisi varmasti houkutellut oranssi tai valkoinen. 

Nyt täytyy kietaista vielä tämä pakettiin ja huomenna onkin sitten keittiöpäivä.

Virkkuukoukulla räsymaton henkeen

Tässäpä hauska tekniikka. Virkkuukoukulla virkataan puuvillalankaa kuteen ympärille.

Jälki näyttää räsymatolta, mutta muoto on pyöreä.

Käyttämäni kude oli erittäin venyvää. Normaalin säännönmukaisen tuplaamisen sijaan jouduin lisäilemään silmukoita sopiviksi katsomissani kohdissa.

Viikkojen tuskailun jälkeen pieni kori valmistuikin sitten yhdessä illassa mattoa täydentämään.

Ja nämä kietaisin lahjapaperiin odottamaan jouluaattoa.

Pikainen idean testaus Fall in lovesta ruskeana

Miltä näyttäisi yksi Fall in Love -kankaan kukista aplikaationa?

Testasin sen lahkeeseen.

Sekä ruskea Fall in Love että valkoinen single trikoo kummatkin Majapuusta.

Enempiä ei nyt jouda loruilemaan, pitää mennä hiekoittamaan asunnon edestä ettei postiljooni katko kinttujaan. Ja huomiset joulujuhlan vaatteet vielä laittaa. Ja piparit koristella. Ja sitä ja tätä, kyllähän te sen tiedätte.

Jalkapalloneuloksesta paita ja siihen toivotut kiristimet

Nappulaliigalaisen ylpeänä äitinä tämä kuosi oli pakko saada.

Kysyin pojaltani toiveita paidan suhteen.

Hän toivoi paitaan "sellaisia kiristimiä", näyttäen ranteitaan ja lantiotaan: "tänne ja tänne". 

Kiristimien väriksi toivottiin pinkkiä. Tässä asiassa äiti sävelsi ja laittoi keskivihreää ja keskisinistä, kirsikkaa ja mustaa.

Malliksi pääsi tämän huushollin uusin hankinta eli sovitusnukke. Nukke on hoikkaa mallia, sopinee sellaisenaan isompien lasten vaatteiden mallaamiseen. Äidin vaatteita tehtäessä lisätään vähän toppinkia sinne ja tänne. Hankinta ei ollut kallis, vain jokunen oravannahka.

Onneksi nykyään pipot voivat olla vähän vinksallaan. Ompelin pipon suikaleesta, yhdellä saumalla kiinni ja muotoja päälaelle.

Lopuksi tein villalangasta tupsun päälaelle. Ompelin tupsun kiinni, sillä lanka on konepestävää. Jos langan pesunkestävyydestä ei ole varmuutta, voi tupsun kiinnittää vaikka napilla.

Paidan jalkapallo- ja jättiraita ovat Majapuun neuloksia

Jouluverhot omista kangaskätköistä

Tänään halusin vaihtaa Ikean vihreämustavalkoiset arkiverhot jouluisempiin. 

Haastetta kankaan valinnalle toi maalausinnostukseni hedelmänä, tai pitäisikö sanoa versona, vihreäksi maalaamani keittiön seinä - joulunpunaista voisi helposti tulla liikaa vastaväristä seinää vasten.

Kangashamsteri kun olen, päätin ennen ostoksille lähtöä kaivella ensin omat kätköni. Olin aidosti ilahtunut löytäessäni piiloistani Vallilan pöytäliinan, kaimani suunnitteleman vieläpä. Hei paljonko ihmisellä on kankaita, jos ei edes muista niitä kaikkia?

Joka tapauksessa, katsoin kankaan sävyjen sopivan passelisti vihreyteen ja tuovan mukavasti myös punaista. Pöytäliinaa sattui olemaan juuri sopivasti leikeltäväksi pitkulaiseen ikkunaan kapaksi.

Avoimessa keittiö-olohuone -ratkaisussa pitää säilytyksen toimia, muutoin homma karkaa käsistä, hyllyistä nyt puhumattakaan.

En jaksa tehdä asioista liian monimutkaisia - langat laatikoihin mars!

Valoja virittelin heti kuun vaihteessa. Onneksi ne ovat IP44-hyväksyttyjä ja ulkokäyttöön sopivia, rannikon vesisateessa sähkövalojen virittäminen voisi olla kohtalokasta. I'm dreaming of a white Christmas...

En todellakaan ole mikään pesänrakentaja ja tunnelman luoja. Lyhdytkin meillä seisovat rivissä. 

Rusinoita ja pähkinöitä - rivissä ja purkeissa

Pesuainetölkki?

No intoilen täällä joulusiivouksen hitaasta edistymisestä ja halusin näyttää näitä Ikean hauskoja pyykkäysaiheisia tarroja. Hyödynsin niitä heti kaatamalla pesuaineet rumasta pahvipöntöstä myöskin Ikeasta löytyvään isoon kannalliseen lasipurkkiin ja tarrat kylkeen. Meillä lapset ovat jo niin isoja että näin voin pesuaineita jo esillä pitää. Sen sijaan oma äitini täytyy pitää kurissa, ettei lettuihin tupsahda uutta aromia. Niin kuin sekin kerta, kun äitini suojasi lapseni auringolta itsestään ruskettavalla voiteella. Aika pilkullisia veijareita. Tai se kun harjasi hampaat kosteusvoiteella. Olin vielä evästänyt, että harjaa vaan reippaasti vastalauseista huolimatta. Voi lapsukaisia, mahtoi olla makuelämys.

Mutta oikeasti, etenkin eron jälkeen äidin apu on ollut korvaamatonta - Kiitos!

Tällaisia pieniä jouluisia fiksauksia tällä kertaa. Nyt istahdan katsomaan Suomen itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaa lämpimän glögin ja virkkuun kera. Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinullekin lukija.