Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämää lasten kanssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämää lasten kanssa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Vaaleanpunaisen kauden tuotantoa


Otin tilkkulaatikossa tallessa olleen paidan esiin saksiakseni siitä jotakin. Vuosi sitten Raksakamun yäkki kelpasikin nyt yhtäkkiä ja haluttiin käyttöön. 

Koko on vuodessa muuttunut nakinkuoreksi mutta se on kuulemma hyvä vaan. Hihat täytyy saada "sillee ryppyy tähän tiätsä". En tiedä tiedänkö, mutta ompelin hihansuihin resorin. Ehkä se auttaa.




Raksakamun vaaleanpunaista kautta myös tällaisen tähtiaplikointipaidan muodossa. Vaikka ei tuo ryökäle ole paitoja ansainnut. Jos kerran antenniksi kävisi "ihan mikä tahansa metallinen, vaikka henkari", miksi kauko-ohjattavan auton kauko-ohjain korjattiin äidin ompeluration antennilla. Pöh.

Olimme muuten kaverin kanssa Stokkalla "The" lippistä ostamassa: Myyjä rupatteli pojulle: "Taidat olla kova poika pelaamaan jalkapalloa. Minunkin pojan kengistä toinen on paljon enemmän kuran peitossa kuin toinen." Poika hymyilee pelkkänä aurinkona: "Joo kato, mä potkaisen oikealla, siksi se kurastuu paljon enemmän".

Se yksi lippis maksoi muuten enemmän kuin seuraava rotla kirpparilta haalittua:


Vuoritetut pinkit puuvillahousut, violettia joustofroteeta ja tähteä.


Vaaleanpunainen söpöstelypaita pääntien rusetteineen, Reiman kesäsandaalit ja vihreää tasapainottamaan.


Ja L&B-t-paita mekkonen, auringonkukkainen kesälätsä sekä pikkuisen neidin oma valinta: sammakkotossukat.

Olisin kolunnut kaumminkin, mutta pikkuisella oli kaikenlaisia hätiä. Kun niitä pystyi hoitelemaan kirppiksellä, ääni kohosi kunnolla "vatsaan sattuu".

Jätin kierroksen kesken ja huristin kotiin huolimaan.

Pikkuneiti tyhjensi kirpputorilta saamansa pussukkansa sisällön välittömästi. Click-itsejä, ihania, värikkäitä, pieniä, mielenkiintoisia Click-itsejä. Nyttemmin jo omaan aarrerasiaan tarkasti tallennettuna.

Sanomatta lienee selvää, että sekä vatsa että neiti muutoinkin ovat elämänsä kunnossa.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Sukan kudontaa - onnistuiko neulottu joulutähti?


 Välillä sitä rauhoittui



Välillä hermostui



Jotain syntyi itseltä


Jotain toiset ehtivät paremmin



Joulu on vietetty. Osasin tehdä ja olla tekemättä juuri sopivasti - minulle sopivasti.

Laatikot ja taatelikaakut, piparkakkutaikinat ja rosollit, kalat ja kinkut - ne eivät syntyneet näytille eivätkä kehuttaviksi. Ne syntyivät halusta oppia, sekoitella ja tunnelmoida, tuoksutella, elää perinnettä, siirtää sitä lapsille, luoda muistoja.

Kiitollisena jokaisesta hetkestä jolloin jaksoi ja sai olla mukana. Kiitollisena jokaisesta väsyneestä illasta, jolloin osasi pysähtyä ja olla vaan. Kiitollisena että saa kuulua ja saa ottaa syliin.

Etenen luottavaisena uuteen vuoteen -
elämä kantaa sittenkin.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Neliöpipoa ja paitaa - en mössa och ett par tröjor


duplot, pikkulegot
muoviset autoradat, pikkuautot
kuularadat
babuganit, muoviörkit
pehmot,
leikkiastiat, leikkiruoat,
soittimet
askartelutarvikkeet, vesivärit,
paperit, värityskirjat, lego-ohjeet, keräilyvihot
pienten palapelit, isojen palapelit, pelit
CD:t, DVD:t
Muovailuvahat
Roolileikkivaatteet ja rekvisiitat
Kirjat, taskukirjat

Näin listattuna pienempien lasteni tarvikkeet järjestyvät ihan näppärästi. Tosielämässä näiden läpikäymiseen kului koko päivä.

Kierrätykseen on lähdössä vaivainen satsi ihan pienten palikkaleluja ja nuppipalapelejä.

Tilaa ei tullut yhdellekään uudelle tavaralle.

Ja mainitsinko vielä varastossa ”lepäämässä” olevat lelut?

Ja joulu tulla jolkottaa.

Barnen har alla slags leksaker. Jag har gått genom dom hela dagen. Jag tycker att vi behöver alla dom. Men vi har inget extra rum till julgavor. Vad ska jag göra...





Ompelusrintamalla surauttelin tosiaan saumurilla tällaisen singletrikoopaidan. Singletrikoon tunnistavat ainakin neulojat helposti: siinäkin on oikea ja nurja puoli, vieläpä aika saman näköiset kuin neuletöissä.

Tämä jättirätin raidallinen single tuntui oikein hyvältä. Aion vielä vaihtaa kauluksen poolokaulukseen niin saadaan ohutta ja pehmeää poolista käyttöön.


Ja aina ei voi voittaa. Suunnitellessa tämä yhdistelmä näytti ihan hyvältä. Mutt nyt ei vaan tykkää.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tuunattua ja neutraalia - neutral och återanvända



Pikaisesti sillä aikaa, kun lounas valmistuu uunissa: Merinopoolo - tröja av merino

Tämän poolon valmistuminen oli kanssa yksi tarina. Kiitokset yhteistyötiimille eli Maitovalaalle ja kääntäjille :O) Emme mainitse kääntäjiä julkisesti, koska käännös ei ole eksakti. Mutta pipokangaspalkalla aikast hyvää palvelua!




Lahjoitetuista Marimekon paidoista Ottobren CWS kaavalla isosiskolle. Kumpaankin paitaan käytin kahta vaatetta.

Två nya skortor av Marimekkos återanvändade skortor



Ja lopuksi Pallerolle Ikasyrin velourista neutraalia yhdistymään niihin kirjavampiin. Kaavoina Ottobren Tilda ja Vilkas. Nyt ei kai enää UFOja pyöri.

Och ett par neutrala plaggar av Ikasyrs velour

Pallero auttoi minua ulkotöissä aamupäivällä. Kun ähisin ja puhisin tuhannen pirkulaisen painavan hevosenkakkasäkin kanssa ja sain kuin sainkin sen ilmaan, hän kannusti estoitta: Huraa äiti huraa! Nauratti niin että meinasi jäädä säkki siihen paikkaan. No, tuolla se nyt on, pitkin puutarhaa huiskittuna.

Keräsin tuohtuneena pajutötteröni takaisin asetelmiinsa... Mukamas jalkapallomaalit... Nämä ovat Minun!

Pyyhkin jalkapallon kuvan ikkunasta. Olipa se kumaus. Mutta ikkuna kesti kuin kestikin.

Ja keräilin seinävalaisimen jäännökset mukaani. Mies saa katsoa sitä sitten kun on taas jaloillaan. Lamppu ei sit kestänyt. Mutta potku oli hieno.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Halvat huvit


Oli ilta arkinen
kun pieni tyttö muutti sen
Sai pilvikin reunan kultaisen

Lähdimme illansuussa kävellen kirjastoautolle. Pieni käsi sujahti omaani ja jännityksestä vilkkuvat silmät tavoittivat katseeni: "Kivaa!"

Se pääsi taas yllättämään - rakkaus omaan lapseen

Kirjastoautossa yllätti pieni suuri valikoima. Uusi askartelun pikkujättiläinen houkuttelisi pieniin betonitöihin. Raparperinlehden muotoinen lintujen juottoallas... juu...

Ja pitsitöiden kovettaminen kiinnostaisi myös. Etenkin kun hyllyssä komeili ohjekirja virkkaavalle - ai tuolla tavalla virkataan vanhanajan morsiuskruunu... Eikö sopisi nykyajan pikku rinsessoillekin?

Mutta asiaan vihdoinkin. Sani kyseli kepparin ohjeesta. Se löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta toukokuu 2008. Jos tekee ihan kaavan ja ohjeen mukaan, kepparista tulee mielestäni 5 - 7 -vuotiaalle sopiva. Tällöin kepparin pää on noin 30 cm korkea.

Meidän keppari sai on kierrätetty lahjoitetuista farkuista. Edes lahjoittaja ei enää omiaan tunnistanut :D 

Kaikki rinkulat ja avainperät shoppasin suutarilta ja suitsimet ostin jättirätin nauhavalikoimista.


Puinen varsi on harjanvarsi rautakaupasta. Se sahattiin sopivaan pituuteen. Koska meillä ei enää ole maisteluikäistä, maalasimme varren ruskeaksi tädin varastosta löytyneestä purkin lopusta.

Keppareita olemme tehneet ihan villasukkaankin: sukka täyteen nukkaa, jeesusteipillä harjanvarteen ja eikun menoksi!

Nyt vielä kaikenlaiset rästihommat kutsuvat, vaikka tekisi jo kovasti mieli ompelukoneen ääreen! Nauttikaa syksyn väreistä, täällä ne ropisevat jo kiihtyvällä vauhdilla maahan. Meillä on muuten sääntönä, että haravoidussa lehtikasassa saa (ja pitääkin) peuhata, mutta lopuksi kootaan yhdessä lehdet ja viedään ne kompostiin. Halavat on huvit!


tiistai 13. syyskuuta 2011

Kel onni on...


Mutta eihän tällainen kangasintoilija voi kätkeä onneaan - Ikasyrin salainen kangaspaketti!

Punahilkkaa ja pikku hahmoja


Aakkosia


Pilvivelouria ja sieniä



Sekä Myllymuksujen outletista villabukleeta. Tästä yritän tehdä pallerolle neuletakin tyyppistä vaatetta ja päähineen. 


Ikasyrin kankaista ei suunnitelmaa ole valmiina. Mutta pitkää hihaa ja lahjetta sekä erilaista pipoa tarvitaan. Eiköhän noista riitä hetkeksi. Ja jos ei sitten iskekään, olen liittynyt facebookissa kangashamsterit ryhmään. Ai jai jai...


Nyt on kankaita. Olisi vielä se saumuri.


Toinen iloinen asia on selkäni.  Se on rauhoittunut hyvin. Paljon enemmän vihoittelee peukalon viiltohaava, huomasi todellakin tekevänsä raparperipiirakkaa ja kuuraavansa muusiperunoitaan. Auts!


Vielä tällaisen kotiäidin kangasluksuksen vastapainona yksi uusi kokemus: Ajoimme palleron kanssa tänään sadepäivän puhteena kaatopaikalle. Veimme sinne farmarillisen kaikenlaista suurta, epämääräistä ja myrkyllistä varastojen pimeistä nurkista.


Ohikulkutietä kaatopaikalle hurautti ennätysnopeasti ja jopa minä löysin oikeaan paikkaan. Toimiston "tyttöjen" kanssa pääteltiin maksuksi euro.


Sitten sain ohjeeksi suunnata kaatopaikan liikenneympyrään (joo, se on iso mesta) ja kääntyä liittymästä numero kaksi. Ajotien lopussa oli taas paljon henkilökuntaa auttamassa.


Koko reissu kesti vain puoli tuntia ja onnistuin eksymään vasta palatessani ja arvaattekin etten lopullisesti. 


Olisipa yhtenä intohimonani vielä lasten ulkovaatteiden ostelu ja sovittelu. Ne on nyt vihdoin inventoitu, ostettavaa on vaivaiset yhdet toppahousut ja yhdet kengät. Ja kirppispaikan täydeltä taas pieneksi jäänyttä. Kelpaisiko kotiäitiys työkokemuksena johonkin kierrätysalan duuniin?





maanantai 1. elokuuta 2011

Kotoisia saippuakuplia


Nopea tapa hankkia hetki aikaa kotitöiden tekoon on passittaa muksut puhaltamaan saippuakuplia. Meillä ihan toimivaksi on todettu resepti:

1 osa astianpesuainetta
2 osaa vettä
pari tl tomusokeria

Tällainen sekoitus sopii säästettyihin putkiloihin.



Raksakamun kanssa mikään pikku kupla ei riitä. Pursotan puoleen litraan vettä noin yksi neljäsosa suhteessa astianpesuainetta, mukaan näppituntumalla ehkä puoli desiä tomusokeria.

Taivutamme pikaisesti paksusta rautalangasta noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevia ympyrähköjä.




Talvellakin hauskaksi todettu puuha - kylppäriin vaan ja puhaltamaan!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Paita


Rusettipaituli


Miksi lapset yskivät viikko tolkulla yöt läpeensä? 


Ehkä siksi, että oppisivat oma-aloitteisen aamupalan laiton äidin tuijottaessa mitään näkemättömin silmin aamun sanomalehteä.


Out of topic: 
Meillä alkaa vihertää muuallakin kuin rairuohokipoissa. Ostin pesupähkinöitä ensimmäistä kertaa.


Jos jota kuta nämä pesupähkinät kiinnostavat, niin erittäin hyvää ja palvelutyönsä osaavaa myyjää lainaten: Kutakin noin 7 kg normaalisti likaista koneellista varten sujautetaan 4 - 7 pähkinää pussukkaan ja pussukka pyykin joukkoon. Puhdistava aine on saponiini ja sitä löytyy pähkinän sisäpuolen pinnalta. Tämän vuoksi pähkinä tulee vähintäänkin halkaista. Myös kuoren palaset kannattaa hyödyntää.


Pähkinän kanssa ei tarvita pehmentäviä huuhteluaineita, koska saponiini pehmentää pyykin. Pähkinällä pesu ei jätä pyykkiin tuoksua. Tuoksusta pitävät tiputtavat huuhtelulokeroon pari tippaa vaikkapa laventeliöljyä. Joskus silloin tällöin voi valkopyykin tehovalkaista jollakin valkaisevalla aineella, joita niitäkin on luontoystävällisiä olemassa.


Pähkinöiden lisäksi shoppasin mung papuja. Nam! Siinä on taas lapsille ihmeteltävää, kun niitä kasvatellaan.



sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kädentaidoton messuilla



Pääsin kuin pääsinkin Kädentaito-messuille, joten pikatikkejä vain tällä kertaa. Kaapissa muhinut pätkä verhopuuvillaa muuntui puikkopusseiksi. Hintaa per pussi tuli noin kaksi euroa.


Ompelin pussukat mukaillen Hipun blogin tapaa. Kokeilin myös Suuri Käsityölehden (9/2006) tapaa, jossa vuori ommeltiin lopuksi käsin vetoketjuun. Oli mielestäni Hipun tapaa hitaampi, mutta toisaalta mahdollisti ohjelmien katselun lasten kanssa. Tilda-kirjoissani on myös jokunen pussin ohje. Niitäkin varmaan teen jahka kerkiän.


Ja messuista.

Sisareni teini istutti isommat lapseni namipussi kädessä television eteen hyvin kohtuullisen palkkaneuvottelun jälkeen. Me isot tytöt karkasimme pallero kärryissä messuille.

Ajankohtaisinta itselleni oli hankkia jotakin kivaa ja nopsaa tarviketta korttien tekoon. (Olen lupautunut mukaan korttitempaukseen, jossa lahjoitetaan kortteja keskosten sairaanhoitajille pienten potilaiden virstanpylväitä juhlistamaan.)

Messuilla olikin vaikka mitä ihanaa. Hillitsin itseni ja investoin vain tällaiseen leimasinsettiin.

Blogini kuvassa olevan koiran mustat ääriviivat ovat leimasimesta, värit taasen vesiväriä ja liitua.

Menin sitten kotosalla testaamaan leimasimia Raksakamun nähden. Hän suorastaan himoitsi päästä "auttamaan". "ET." "Edes yhden?" "No yksi." 

Kun Raksakamu pääsi leimasimeen kiinni, hän teki leimaamisen nopeusennätyksen ja mutisi puuhatessaan: "Pieniä keskosia syntyy ihan hirveästi ja niille tarvitaan tooosiii paaljon kortteja."... tömps tömps tömps